Lastenohjelmia

TipuTV:stä

Kuten ainakin Friedellä ja Figolla ja Kiskateilla, tipuTV on aloittanut lähetyksensä täälläkin. Vaikuttaa siltä, että meidän kanavalla näytetään lastenohjelmia. 

Lapseet, lastenohjelma alkaa! 

En oo lapsi, oon iso poika, toteaa Nacho.

Hetkeä myöhemmin, vasemmalla Noomi, oikealla Nacho. 

Sitten meillä on lapsenmielinen Sulo. Tänään Sulo on viettänyt laskiaislauantaita ulkotarhassa. Hyökkäili siellä lumeen ja välillä vähän Namun häntään. Namu ei innostunut asiasta. Odottelee jo ilmeisesti kevättä. 

Snowhow

Toisilla se on ja toiset sitä vasta opettelevat

Osaatteko yhtään arvata kuvien perusteella kenellä sitä on ja ketkä vasta harjoittelevat? Se lumiasiantuntija halusi näiden kuvien jälkeen ulkotarhaan ja viipyi siellä tovin. Lumimies. 

Paikka nimeltä jemma

Hiirijemma

Vaikka eiliseen sisältyi luopumisen tuskaa, sisältyi eiliseen myös paljon hauskoja hetkiä. Erityisen hauskaa meillä oli kun kasvattaja kuvasi pentua lattialla maaten ja tietty tärkeä harmaa hiiri meni viinikaapin sokkelista sisään. Annoin kasvattajalle kepin, jotta hän saisi harmaan hiiren ongittua takaisin esille. 

Niitä hiiriä sitten tuli ja tuli ja tuli ja tuli ja... Juu. Niitä sitten tuli. 

Olimme löytäneet paikan nimeltä jemma. En tohtinut laskea saalista, enkä ole varma näkyvätkö kaikki kuvissa. 

Sattui päivään myös yksi rikkoutunut lamppu. Asialla Namu, kukas muu. Pennut tekivät aikansa töitä saadakseen minut ylös. En suostunut nousemaan viiden aikoihin sunnuntaiaamuna, kuudelta sitten Namulta paloi pinna. Hyppäsi sänkyyni, käveli ylitseni ja työnsi lampun etutassuillaan maahan. Minä pomppasin pystyyn ja Namu käveli pois paikalta, sanoen varmasti pennuille että näin se homma hoidetaan. 

Tämä on jo toinen samanlainen lamppu, jonka Namu rikkoi. Ehkä minun pitäisi liimata lamput pöytään kiinni. 

Lähtijät

Pekka, Nala ja Lulu

Kurkkua kuristaa ja silmiä kirvelee. Tänään täältä lähti Pekka (Pinkkitassun Noël), Nala (Pinkkitassun Natalie) sekä Lulu (Pinkkitassun Nanette). Kaikilla on kodit ollut tiedossa jo melkein viimeiset kaksi kuukautta, erotyötä olen tehnyt koko ajan. Vaan kylläpä silti tuntuu hiljaiselta. Siihen tosin auttaa se, että kaikki nukkuvat. 

Namu oli upea emo, viimeiseen asti. Lähetti kaikki matkaan ja itki hieman kunkin perään. Ennen lähtöä piti huolen, että on evästä massussa. 

Kasvattaja lähetti matkaan mukaan roimasti ohjeita ja minä teetin matkaan pesät jokaiselle. 

Sulo vältteli kameraa pentujen kanssa ollessaan viimeiseen asti, paitsi että eilisiltana sain kuvattua hieman salaa Sulon hoitaessa Pekkaa. 

Olen tyytyväinen ja luottavainen siihen, että pienet pärjäävät uusissa ihanissa kodeissaan loistavasti. 

Sitten, vajaan kahden viikon jälkeen lentää pesästä viimeinen. Nacho eli Pinkkitassun Nathan. 

Tämä sinun on hyvä tietää

kissanpennuista

Kissanpennut ovat rauhallisia kun ne nukkuvat. Joskus ne nukkuvat omissa paikoissaan, kuten Pekka tynnyrin päällä. Yleensä ne kuitenkin nukkuvat siellä missä sinä haluaisit olla, onneksi lattialla on tilaa. 

Silloin kun kissanpennut eivät nuku, ne riehuvat. Joskus myös emonsa kanssa. Unohtakaa videossa näkyvä sotku ja laittakaa äänet päälle. Sama meno jatkuu vielä. 

Kissanpennut ja aikuiset kissat tarvitsevat hellää huoltoa. Seuraavissa kuvissa ollaan eläinlääkärissä, vahvistusrokotuksilla (syntymäjärjestyksessä). Namu-mamma lähti turvaksi mukaan. 

Nacho. 

Lulu. 

Nala.

Pekka.

Noomi.

Kissanpennut vaihtavat maitohampaansa pois noin 14-viikon ikäisistä lähtien. Ensin lähtevät ilmeisesti pikkuruiset etuhampaat, kulmureissakin näkyy jo hieman turvotusta. Siellä kasvavat ison kissan isot kulmahampaat. 

Kaikki on kunnossa, navat, hännät, sydänäänet, massu, suut, korvat, silmät ja tassut. Tänään kun vielä haen pennuille lahjaksi teettämät pesät, niin matka uusiin koteihin voi alkaa. 

Huomenna lähtevät Pekka, Nala ja Lulu. Olen onnellisen haikea. Nyyh. 

 Ja Namu-mamma, Namu-mamma taitaa päästä pienelle laihdutuskuurille. Edellisellä eläinlääkärikerralla painoa oli 5 kg, nyt 5,29. Ei uskoisi viiden pennun emoksi. Turkkikin on paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Nimipäiväpoika

Sulo

Sulo tässä moi, moi

nimppari laulu se täällä soi.

Siis kun mulla on nimpparit, 

ei silloin vaivaa ampparit. 

Vähän olis kyllä kevättä rinnassa mulla, 

takuulla niin myös sulla. 

Täällä on vilskettä ja pieniä tassuja, 

enempi on ne hassuja. 

Ne seuraa mua kuin johtajaa, 

oon niitten idoli, hohoijaa. 

Eihän se toki mikään yllätys oo, 

kun kattoo mun upeeta vartaloo. 

Varastetut penturaksut ei siinä juuri näy, 

vaan mitenköhän siinä näyttelyssä käy? 

Nimpparionnittelut Sulolle! 

Yhteisellä aamiaisella, Sulo, Ännät ja Namu. 

Kasoja

erilaisia kasoja

Olen ryhtynyt kuvaamaan kasoja. Tavoitteena olisi ollut saada yksi hyvä ryhmäkuva, mutta mutta... Kaikki viisi on kyllä päätyneet samaan kuvaan useammin kuin kerran, mutta samanlaista onnistumista kuin Pinkkitassun H-pentueen kohdalla ei ole tullut. Ei sitten. Ei väkisin. Näillä mennään. 

Neljä, oikealla Namu. 

Viides oli lähellä, Ikean kissapedissä jota kukaan ei ole halunnut aikaisemmin käyttää.
(Tällä hetkellä siellä pedissä on kolme)

Etualalla nukkuvat pojat, vasemmalla Pekka, oikealla Nacho.
Nalalla käsi Pekan päällä, taustalla Noomi ja oikalla kameraan kantsoon Lulu. 

Takana Noomi,
vasemmalta oikealle: Pekka, Nala, Lulu ja Nacho. 

Namulla on toinen juoksu, ensimmäinen oli pentujen ollessa 8-viikkoisia. Rakkaudennälkään tuntuu auttavan imetys. Sellaista herkkua Namu tarjoaa vielä(kin) muutaman kerran päivässä. 

Tänään vietetään viimeistä kokonaista sunnuntaita yhdessä (pentujen ollessa 13-viikkoisia). En ymmärrä mihin tämä aika katosi. En ymmärrä yhtään. 

Ihanimpia yhteisiä hetkiä vietämme aamuisin, kun herään ja huudan huomenta, tulee luokseni viisi pientä punanuttua riemukkaasti miukuen. Sitten me köllötellään hetki ennen kissojen aamiaista. 

Hiljaisuus

ja sen syy

Meistä ei aina kuulu mitään ja siihen on selvä syy. Tai ehkä useampiakin syitä. Voi olla tietokone varattuna tai sitten voi olla niin kova meno ettei vaan kertakaikkiaan ehdi. Namu on ryhtynyt vallan leikkisäksi ja riehuu pentujensa kanssa, Sulo painii, hoitaa ja ennen kaikkea välttelee kameraa. 

Lulu nukkuu. 

Nala. 

Noomi ottaa pienet tirsat. 

Lulu soittaa kotiin. 

Nala. 

Nala loikkaa. 

Nacho.

Pekka.

Nacho.

Kaikki ilmoittavat äänekkäästi koska menevät vessaan ja aamuruokaa hamutaan jo kun lautanen on vasta laskeutumassa ruokapaikalle. Kynsiä on leikattu ja Nacho on pukeutunut Vänttisen xxs-valjaisiinsa muutamia kertoja. Namu imettää vielä satunnaisesti, ei kuitenkaan avaa maitobaariaan ihan jokaisesta yrityksestä. Päivittäin, mutta ei aina ja miksi imettäisikään, pennut täyttivät viime sunnuntaina 12 viikkoa. 

Ensimmäiset (Pekka, Nala ja Lulu) lähtevät kotiinsa 14-viikon ikäisinä, sirutettuina, kahdesti rokotettuina ja useasti madotettuna. Nacho lähtee muutama viikko muiden jälkeen. 

Tehtävä on kohta suoritettu ja sitten voi kyllä tulla itku. Uusien perheiden puolesta olen iloinen, näistä on kasvanut kelpo kissoja. 

Ja mikäli joku sattuisi liikkumaan Askolan kissanäyttelyssä lauantaina 4.3., siellä on paikalla myös Naukulan edustus. Mamma ja ....Sulo! Mikäli Sulo saa sertin, saa Sulo myös ensimmäisen tittelinsä kastraattikollina.